Isän kädestä-projekti, toinen tapaaminen

Isän kädestä toinen taapamiskerta

Edellisestä kokoontumisesta on vierähtänyt jo tovi. Tämäkin kokoontuminen oli kuitenkin hedelmällinen ja ehkä juuri pitkähkön tauon jälkeen pääsimme uusiin aiheisiin.

Paikalla oli 4 miestä, yksi nainen ja minä

sähkömies, sinkku

muusikko, eronnut

venäjänkielen opiskelija, avoliitossa

englannin opettaja, parisuhteessa

sairaanhoitaja, parisuhteessa

Keskustelimme assosiaatioharjoituksien avulla miehenä olemisesta ja miehen ominaisuuksista sivuten samalla feminiinisiä piirteitä ja naiseutta.

Päivän punaiseksi langaksi muodostui miehisyyden ilmentäminen.

Osallistujien mietteet miehisyyden ilmentymisestä olivat yllättävän yksimielisiä. Muistelimme omia isiämme sekä tuntemiamme alfauroksia. Keskustelujen perusteella miehisyyteen liittyy kerskailua omilla saavutuksilla kuten rakennus ja remontointitöillä, kalajutuilla, urheilusaavutuksilla sekä tietenkin naisseikkailuilla. Perinteinen miehen malli ja tietynlaisen junttiuden ja kovuuden yhdistäminen miehisiin fyysisiin ominaisuuksiin nousivat tärkeiksi miehisyyden ilmentämisessä.

Tästä ymmärsimme kuinka syvällä perinteiset miehen mallit ovat meissä kaikissa ja miten vaikea niistä on luopua.

Oma kokemukseni alfauroksesta, isästäni

Muistelin omaa isääni, joka oli hyvin voimakas mies, selkeä alfa uros. Hän oli kova puhumaan ja runoili, lauloi ja esiintyi mielellään. Hän kuitenkin vastapainoksi metsästi, kalasti ja oli tehnyt uransa armeijan leivissä. Hän oli suuri ja vanttera vaikkakin lyhyehkö, oman arvonsa tunteva henkilö. Hän oli sellainen mies, jonka miehisyys vetosi kaikkiin, hän oli isähahmo monelle. Mietin, tekeekö vantteruus ja määrätietoinen puhetyyli miehestä miehisen? Entä rohkea ja flirttaileva olemus?

En saa otetta siitä mikä teki isästäni alfan. Muistikuvani alkavat olla hataria mutta joitakin piirteitä löydän, jotka tulivat esillle myös Isän kädestä -tapaamispäivänä.

Isäni oli kova kehuskelemaan. Hän rakensi itse milloin mitäkin mutta harvoin sai mitään valmiiksi. Hän teki ”hyviä” kauppoja ja vaihtoi mm. pakettiautonsa kahteenkymmeneen toimimattomaan Ladaan, jotka äitini iloksi jäivät omakotitalon pihaan nököttämään. Hän keräsi pakastearkkuja pihamaalle, jotta voisi joskus tehdä niistä kompostoreja, otti kokonaisen hirveen pään metsästysreissuiltaan kotipihalle, laittoi sen peltipönttöön kesäksi ja odotti, että ötökät tekevät tehtävänsä sen puhdistamiseksi. Isäni unohti ajatella naapureita ja omaakin perhettään, piha oli täynnä toukkia ja kärpäsiä. Mätänevän lihan haju velloi kuumissa päivissä kilometrin päähän. Pienen painostuksen jälkeen hän luopui aikeistaan eikä koskaan saanut kalloa. Hän ei kuitenkaan unohtanut mielenkiintoisia projektejaan vaan jatkoi niitä tekemällä muun muassa savustimen pihan rinteeseen. Savustin oli hyvä ja toimiva muuten, mutta hän ei ajatellut, että savustimen osia ei kannata tehdä puusta koska ne palavat, näin olleen koko rinne paloi ja naapurusto sai jälleen kärsiä hajuhaitoista.

Tällaiset projektit liitetään usein miehisyyteen ja ehkä hiukan odotetaankin, että miehillä sellaisia on. Jos niitä ei ole, harrastukset ajavat saman asian. Miehen kuuluu kuitenkin aina olla toimelias.