Saako lihava nainen tanssia?

Tallinnassa asuessani vuonna 2012, ystäväni meni yökerhoon naisporukalla. Ystäväni oli pitkä ja kookas nainen, ei kuitenkaan lihava mutta selkeästi suurempikokoinen kuin muut seurueen jäsenet. Hän nautti tanssimisesta ja liikkeestä, yökerhosta ja musiikista. He nauttivat illasta ja tanssivat pitkään, istuivat omaan pöytäänsä levähtämään ja juttelemaan. Vireisestä pöydästä tuli joukko nuoria miehiä pöytään istumaan ja aloittivat jutustelun mukavasti. Lopulta yksi heistä sanoi ystävälleni: ”ymmärrät kai, että sun näköisillä ihmisillä pitäisi olla porttikielto tänne ja tanssimisen kokonaan kielletty. Katso nyt miten törkeeltä näytät, lattiahan romahtaa sun alla, kun hyllyt siinä niin, että muiden verkkokavot puhkeaa” Pojat nauroivat ja näyttivät tytöille videota, jota olivat ottaneet ystäväni tanssimisesta. Jopa muutama ystäväni ystävä nauroi ymmärtämättä tilanteen vakavuutta. ystäväni tarina ei päättynyt hyvin. Kyseinen ilta riisti raiteiltaan itsetunnon ja ihmisyyden. Ystäväni otti hengen itseltään kärsittyään pitkään niin suuresta häpeästä ja kehoahdistuksesta, että ei kokenut pystyvänsä elämään kehossaan.

Vastaavia tarinoita kuulee aivan liikaa. Aina ei ole kyse tanssimisesta eikä se aina johda itsemurhaan. Siitä huolimatta kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään minkäänlaista kommentointia omasta kehostaan missään.

Tällaista ei pitäisi tapahtua enää nykypäivänä. Naisen ulkonäköön on aina kiinnitetty liikaa huomiota ja aina on koettu, että naisen keho kuuluu kaikille muillekin kuin naiselle itselleen. Haluan ymmärtää, miksi naisella ei ole ollut, eikä ole vieläkään, oikeutta omaan kehoonsa. Haluan ymmärtää, miksi kehorauhan käsite on mahdoton niin monille ja miksi ihmisiä, varsinkin naisia, häpäistään kehonsa vuoksi.

Olen itse kuullut kommentointia ja halveksintaa kehostani koko elämäni ajan. Haluan tehdä osani asian parantamiseksi ja toivon, että projektin teokset herättävät ymmärrystä ja empatiaa, ihmisyyden kokemuksia.