Performanssi Kaija Vuolas

 

Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n 70-vuotis juhlanäyttelyssä Hämeenlinnan Taidemuseolla järjestetään oheisohjelmana mm. näyttelykierroksia joissa

kuvataiteilija Minttu Saarinen esiintyy performanssihahmonaan Kaija Vuolaana. Kaija Vuolas -hahmo on syntynyt tätä näyttelyä varten jotta taiteen kohtaamisen kynnys madaltuisi ja useammat ihmiset löytäisivät kuvataiteen pariin.

Kaija Vuolas Hämeenlinnan Taidemuseolla, taustalla Piia Liesteen teoksia

Vuolas yhdistää standup- komiikasta tuttuja piirteitä perinteiseen näyttelykierrokseen jossa käydään teokset sekä näyttelyssä olevat taiteilijat läpi. Kaija Vuolas kertoo todenmukaisia tarinoita taiteilijoista sekä teosten synnystä höystettynä omanlaisillaan ilkikurisilla nykytaidetta halveksuvilla sarkastisilla kommenteilla.

Kaija Vuolas on 70-vuotias vanhapiika, joka on tehnyt elämäntyönsä sivistyneistön parissa Pariisissa. Kaija halveksii nykytaidetta ja omien sanojensa mukaan on tullut Hämeeseen sivistämään rahvasta kansaa, joka ei ymmärrä taiteesta juuri mitään. Kaija itse on tietenkin taiteen tuntija ja tietää kuvataidekultttuurista kaiken.

Kaija puhuu sarkastiseen sävyyn niin taiteilijan toimeentulosta, työstä kuin elinolosuhteista sekä työhuoneista ja työskentelyn tavoista. Kaijan puheet ovat monisyisiä ja hauska näyttelykierros kätkee sisäänsä taiteilijalle arkipäiväisiä ennakkoluuloja ja mielipiteitä taiteilijan työstä ja tekemisestä. Hauskan kierroksen sisältä voi siis löytää totuudenpoikasen niin teoksista kuin taiteilijoistakin mutta myös kulttuuripolitiikkaan ja taiteilijan työhön liittyviä aiheita, joihin taiteilijat usein joutuvat vastaamaan.

Kaija Vuolas Hämeenlinnan Taidemuseolla, taustalla Eira Lähteisen teoksia

 

Minttu Saarinen on tehnyt useita performansseja uransa aikana. Kaija Vuolaan hahmo on ollut kehitteillä jo pitkään, sillä Saarinen on halunnut kehittää tapoja kuvataidekulttuurin kiinnostavuuden lisäämiseen. Saarisen tavoitteena on madaltaa kynnystä käydä gallerioissa ja museoissa. Hän kokee, että huumorin ja rennomman tunnelman kautta se on mahdollista.

Performanssin taustalla on myös taiteeseen ja taiteilijuuteen liittyvät ennakkoluulot sekä usein koettu halveksunta ammattia kohtaan.

-Olemme kaikki kuulleet ”menisit oikeisiin töihin” ”minäkin osaisin tehdä tuollaisen” ”mikä ihmeen räpellys tämäkin on” jne. Kaija sanoo nämä samat asiat suoraan ja käyttää myös muita kuulemiani lausahduksia, on ilo käyttää taiteessa hyväksi myös näitä kohtaamisia ja ammentaa niistä jotain uutta vaikka niiden tarkoitus on ollut päinvastainen, Saarinen sanoo.

Isän kädestä projekti- toinen tapaaminen 2/2

 

Yleistetty miesten kahtiajako

Keskustelimme koulutuksen ja yhteiskuntaluokan vaikutuksesta koulutukseen, mieheyden ilmentymiseen ja piirteisiin. Teimme johtopäätöksen, että usein ammattikouluun menevät miehet, jotka ovat huonommasta yhteiskuntaluokasta, enemmän maskuliinisia, alfoja ja kenties ronskimpia mielipiteiltään ja miehisiltä ominaisuuksiltaan.

Yliopistoon ja useisiin insinööriohjelmiin sekä kulttuurialalle suuntaa heiveröisempi, enemmän henkisiin ominaisuuksiin keskittynyt miesjoukko, joka on myös valmis ja halukas kehittämään omaa mielikuvaansa maailmasta. Harva korkeasti koulutettu on siis alfa. Miksi?

Syökö sivistys ja laajakatseinen maailmankuva, feminismi tai kasvissyönti miehisyyttä? Miksi? Onko alfaurous kuitenkin henkilön itse kehittämä suojakuori maailmaa vastaan?

Mietimme kuinka ilmentää miehisyyttä sivistyneenä, korkeasti koulutettuna ja taiteellisena henkilönä. Alfa urosta ei ehkä voi tulla runoilevasta, herkästä miehestä vai voiko?

Teokset jotka syntyivät keskustelujen pohjalta

Jaoin osallistujat kahteen ryhmään. He ideoivat yhdessä saatavilla olevista materiaaleista esinekoosteet. Ideana oli kuvata miehisyyden ilmentämistä ja kehuskelua miehisillä saavutuksilla.

Ryhmä 1. kokosi esinekoosteen jossa on esillä työkaluja, olut tölkkejä, mittanauha, rahaa sekä fallistinen esine.

Klassisia esimerkkejä keskusteluista joita jokainen on joskus kuullut.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ryhmä 2. kokosi installaation jossa epämääräisesti kasatut laudat kuvaavat omia projekteja kuten talon rakennusta ja remontointia. Lautojen päällä on itse kyhätty peltikatto. Talon sisällä roikkuu kalan pää. Talon pihalla on rautaromua, auto sekä lojumaan jääneitä työkaluja – keskeneräisiä projekteja.

Isän kädestä-projekti, toinen tapaaminen

Isän kädestä toinen taapamiskerta

Edellisestä kokoontumisesta on vierähtänyt jo tovi. Tämäkin kokoontuminen oli kuitenkin hedelmällinen ja ehkä juuri pitkähkön tauon jälkeen pääsimme uusiin aiheisiin.

Paikalla oli 4 miestä, yksi nainen ja minä

sähkömies, sinkku

muusikko, eronnut

venäjänkielen opiskelija, avoliitossa

englannin opettaja, parisuhteessa

sairaanhoitaja, parisuhteessa

Keskustelimme assosiaatioharjoituksien avulla miehenä olemisesta ja miehen ominaisuuksista sivuten samalla feminiinisiä piirteitä ja naiseutta.

Päivän punaiseksi langaksi muodostui miehisyyden ilmentäminen.

Osallistujien mietteet miehisyyden ilmentymisestä olivat yllättävän yksimielisiä. Muistelimme omia isiämme sekä tuntemiamme alfauroksia. Keskustelujen perusteella miehisyyteen liittyy kerskailua omilla saavutuksilla kuten rakennus ja remontointitöillä, kalajutuilla, urheilusaavutuksilla sekä tietenkin naisseikkailuilla. Perinteinen miehen malli ja tietynlaisen junttiuden ja kovuuden yhdistäminen miehisiin fyysisiin ominaisuuksiin nousivat tärkeiksi miehisyyden ilmentämisessä.

Tästä ymmärsimme kuinka syvällä perinteiset miehen mallit ovat meissä kaikissa ja miten vaikea niistä on luopua.

Oma kokemukseni alfauroksesta, isästäni

Muistelin omaa isääni, joka oli hyvin voimakas mies, selkeä alfa uros. Hän oli kova puhumaan ja runoili, lauloi ja esiintyi mielellään. Hän kuitenkin vastapainoksi metsästi, kalasti ja oli tehnyt uransa armeijan leivissä. Hän oli suuri ja vanttera vaikkakin lyhyehkö, oman arvonsa tunteva henkilö. Hän oli sellainen mies, jonka miehisyys vetosi kaikkiin, hän oli isähahmo monelle. Mietin, tekeekö vantteruus ja määrätietoinen puhetyyli miehestä miehisen? Entä rohkea ja flirttaileva olemus?

En saa otetta siitä mikä teki isästäni alfan. Muistikuvani alkavat olla hataria mutta joitakin piirteitä löydän, jotka tulivat esillle myös Isän kädestä -tapaamispäivänä.

Isäni oli kova kehuskelemaan. Hän rakensi itse milloin mitäkin mutta harvoin sai mitään valmiiksi. Hän teki ”hyviä” kauppoja ja vaihtoi mm. pakettiautonsa kahteenkymmeneen toimimattomaan Ladaan, jotka äitini iloksi jäivät omakotitalon pihaan nököttämään. Hän keräsi pakastearkkuja pihamaalle, jotta voisi joskus tehdä niistä kompostoreja, otti kokonaisen hirveen pään metsästysreissuiltaan kotipihalle, laittoi sen peltipönttöön kesäksi ja odotti, että ötökät tekevät tehtävänsä sen puhdistamiseksi. Isäni unohti ajatella naapureita ja omaakin perhettään, piha oli täynnä toukkia ja kärpäsiä. Mätänevän lihan haju velloi kuumissa päivissä kilometrin päähän. Pienen painostuksen jälkeen hän luopui aikeistaan eikä koskaan saanut kalloa. Hän ei kuitenkaan unohtanut mielenkiintoisia projektejaan vaan jatkoi niitä tekemällä muun muassa savustimen pihan rinteeseen. Savustin oli hyvä ja toimiva muuten, mutta hän ei ajatellut, että savustimen osia ei kannata tehdä puusta koska ne palavat, näin olleen koko rinne paloi ja naapurusto sai jälleen kärsiä hajuhaitoista.

Tällaiset projektit liitetään usein miehisyyteen ja ehkä hiukan odotetaankin, että miehillä sellaisia on. Jos niitä ei ole, harrastukset ajavat saman asian. Miehen kuuluu kuitenkin aina olla toimelias.

Isän kädestä – Ensimmäinen tapaaminen 2/2

Teokset

Keskustelujen pohjalta lähdimme miettimään niitä asioita, jotka jäivät päällimmäisenä mieleen omasta miehisyydestä ja mieheksi kasvusta.

Tästä lähdimme luonnostelemaan teoksia. Neljä tekivät teoksensa akryylimaaleilla ja yksi kollaasitekniikalla.

Mies 1. Isä antaa pojalleen viikset. Isä kasvattaa ja opastaa poikaansa miehisyyteen koko elämän ajan ja viikset symboloivat miehisyyttä.
Taustana on keltainen ja oranssin ruskea väripinta. Keltaisen värin sanotaan olevan peräisin antiikin jumala Merkuriukselta, jolla sandaaleissa ja kypärässä kultaiset siivet. Hän oli sanansaattaja, joka yhdistettiin nopeaan viestintuojaan. Postilaitos on perinteisesti käyttänyt sekä keltaista että oranssia. Keltainen on myös oppimisen ja tiedonhalun väri.


Mies 2. Panssarivaunu ”raudan harmaan” taivaan alla. Panssarivaunu on pimeässä talvimyrskyssä. Horisontista kuultaa kuitenkin valoa. Miehet ovat työssään, puolustamassa perhettä ja kotia. Panssarivaunu itsessään kuvaa voimaa ja rohkeutta, suojelua ja hyökkäävää energiaa. Maan violetti kuvaa järkevyyttä ja älyllistä toimintaa, joka usein mielletään vain miesten ominaisuudeksi.

Mies 3. Miehet saunassa.
Sauna on perinteisesti miesten oma paikka, jossa he voivat ähkiä ja juoda olutta. Vertailla naiskokemuksia tai olla hiljaa. Suomalainen mies on alasti saunassa porukalla, ja siellä ollaan tuntitolkulla. Yksi mies heittää liikaa löylyä todistaakseen miehisyytensä, ilkikurinen virne kasvoillaan: ”Kestävätkö muut, ovatko he yhtä miehekkäitä?”
Toinen mies lyö kolmatta vihdalla. Miehen ilmeestä näkee että lyönnit osuvat kovaa, vaikka tuntuvatkin hyvältä. Kukaan ei kehtaa lähteä. Miehisyys on koetuksella.


Mies 4. Teoksessa on liikkuva moottorisaha. Sen äänen voi melkein aistia. Ihmeellinen kokemus sunnuntaiaamuna auringon noustessa isoäisän kanssa metsässä keskikesällä. Sireenit tuoksuvat, lehdet ovat täydessä terässä. Ensi isoisä aloittaa moottorisahan laulattamisen, opettaa pojalle kuinka se toimii. Poika saa miehisen kokemuksen ja kokee kasvavansa aikuiseksi sekunneissa. Samaan aikaan naapurustossa alkaa muidenkin talojen miehet laulattaa omia sahojaan. Vaikka tätä ei olisi itse kokskaan kokenut, voi sen silti melkein muistaa, kuulla ja haistaa.

Mies 5. Kollaasitekniikalla toteutetut kaksi teosta miehisyydestä. Mitä on olla mies? Mikä on miehisyys? Kuvissa on hienosti sommiteltuja kuvia grillistä, ,.akkarasta, työkäsineistä, autonrenkaista, sinappia, hotdog, viiniä ja peruna. Viljelysmaat ja avara taivas. Toisessa kuvassa näkyy kaljamaha, olut, auto, kirves, kalju ja parta. Kaikki miehisiä symboleita niin kauniissa sommitelmassa että ne vaikuttavat yhdeltä valokuvalta. Miehisyyttä ei voi välttää.

Kun teokset olivat valmiit, istuimme hetken puimassa päivän antia. Kaikki olivat tyytyväisiä ja väsyneitä. Päivä kesti yhdeksän tuntia. Pidempäänkin olisi voinut mennä mutta pyrimme tiivistämään. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että olemme kokonaisen viikonlopun kerran kuussa yhdessä. Rahoituksen puute esti tämän suunnitelman toteutumisen mutta olen hyvin tyytyväinen tähän ensimmäiseen päivään, vaikka se olikin vasta pintaraapaisu aiheeseen.

//

From the Father’s Hand – First day part 2/2

Making the pieces

Based on our conversation, we started to think about the things that stayed on the tops of our minds about our own masculinity and growing into manhood.
From there we started to sketch out the pieces. Four of the participants made their pieces using acrylic paints and one using a collage technique.

Image 1 – Man #1 Painting with a father handing down a moustache to his son. A father raises and guides their son into manhood for their whole life and the moustache is a symbol of masculinity.
The background has a yellow and orange coloured surface.
Yellow is said to originate from the ancient Roman deity, Mercury, who had golden wings on his sandals and helmet and was an expedient messenger. The postal office has traditionally used both yellow and orange. Yellow is also the colour of learning and yearning for knowledge.

Image 2 – Man #2 Painting of a tank under an “iron gray” sky. A dark winter storm surrounds the tank. Yet, there is light in the horizon. Men are at work, defending family and home. The tank in itself is an image of strength and courage, protection and aggressive energy.
The purple colours of the ground symbolize reason and sensible action, which often is associated exclusively as a masculine property.

Image 3 – Man #3 Men in the sauna.
Sauna has traditionally been a male space, for grunting, sweating, and drinking beer. A place to compare female conquests or say nothing at all. The Finnish man sits naked in the sauna with others, and spends hours getting roasted in the heat. One man throws in way too much water to prove his masculinity, with a cheeky grin on his face. “Will the others handle it, are they as manly and heat-resistant as me?” A second man is hitting the third one with a whisk. His expression tells that it feels good, though he is not holding back with the hits. No one’s going to be the first one out. It’s a test of manliness.

Image 4 – Man #4 This piece features a running chainsaw. You can almost sense the sound. A wondrous experience in the forest clearing in the Sunday morning sunrise, with one’s grandfather. The lilacs are blooming and the trees are heavy with leaves. First the grandfather cranks up the chainsaw, teaching the young boy how it works. The boy is given an experience of masculinity and feels growing years in seconds. At the same time, other men in their houses crank up their own chainsaws. Though you’ve never experienced it, you can practically remember, hear, and smell it.

Image 5 – Man #5 Two pieces made using collage technique. What does it mean to be a man? What’s masculinity? These pieces include wonderfully assembled images of barbeques, sausages, work gloves, car tyres, mustard, hot dogs, wine and a potato. Farming plots and open skies.
The second image presents a beer-belly, beer, a car, an axe, a bald head and a beard. All male symbols, fit together so they seem like a single photograph. There’s no avoiding manliness in this one.

Once the pieces were finished, we all sat down for a bit to talk about the day. All were tired but happy. The day took about nine hours. We could have made it even longer, but we tried to keep the schedule tight. My original plan was to spend a whole weekend together, once a month. This first draft fell through due to lack of finances, but I am very content with this first day, even though we’ve barely scratched the surface.

Isän kädestä – Ensimmäinen tapaaminen 1/2

Teetä ja kahvia, muistiinpanovälineet ja ”keskustelulehmä”, joka kierrätti puheenvuoroa.

Keskustelut

Tapasimme sunnuntaina 2.7. klo 11 työhuoneellani Hämeenlinnassa. Lähdimme tekemään assosiaatioharjoituksia puhepiirissä. Jokaisen tuli sanoa yksi sana mikä kuvaa sanaa mies. Kävimme piirin läpi muutamaan kertaan, ja tähän tehtävään osallistui myös Elina ja minä.
Sanat jotka nousivat esiin: Banaani, karvat, palkkatyö, voima, isä, kalsarit, diktaattori, autoilu, parta, kalja, kiinnostava, lippalakki, juntti, hiki, duuni, kassit, itsevarmuus, sauna, soutuvene, kirves, paska, vasara, urheilu, päätös, valta, housut, Onslow, korjaus ja lika.

Seuraava assosiaatioharjoitus käsitteli miehisyyttä itsessä. Esiin nousevat sanat olivat:
Työkalut, työ, vastuullisuus, urheilu, matala ääni, parta, voima, munat, kalja, tekeminen, pelottomuus, rauhallisuus, kaksimielisyys, isot jalat, huumori, kitara, vastuullisuus, johtaminen ja ahkeruus.

Viimeinen assosiaatioharjoitus oli sanoista, jotka kuvaavat feminiinisiä tai miehisyyttä alentavia piirteitä itsessä:
viivyttely, kimeä ääni, pitkät hiukset, perso makealle, pienet kädet ja jalat, tunteellisuus, vilkun käyttö, teen juonti, humanismi, sivari, ruokavalio, konfliktien välttely, suvakki huora, puutarhan hoito, epävarmuus itsestä ja tekemisistä, holhoavuus, emokanailu, superhygieenisyys, pakkomielteinen käsienpesu, epätietoisuus omasta roolista, hyönteiskammo, itkeminen, järjestyksen tarve ja pelko käyttää ääntä.

Jokainen sanaharjoitus oli tulokseltaan odotettavissa, sillä normit ovat miehisyyteenkin vahvat. Huomasin tulleeni surulliseksi siitä, että kaikilla miellä on ne muotit, joihin meidän tulisi kuulua. Olisi hienoa, jos jälkipolvet voisivat olla vapaampia ja rohkeasti mennä armeijaan tai sivariin, ryhtyä suvakkihuoraksi tai olla ryhtymättä. Kaikki valinnanvapauden takia, eikä siksi että pelottaa, vihastuttaa, ahdistaa tai niin kuuluu tehdä.

Sanaharjoitusten jälkeen keskustelimme vapaammin aiheesta. Keskustelun pohjalta nousi esille, että miehisyyteen edelleen liitetään armeija, asioiden korjaaminen, omatoimisuus ja tietynlainen likaisuus; moottoriöljy, puupöly sekä hiki. Yliopisto-opintoja humanistisella alalla sekä lukemista ylipäänsä pidettiin miehisyyttä alentavana tekijänä.

Seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuttanut miehisyyteen. Tämän pohjalta nousi ennemminkin homoseksuaalien monimuotoiset normit. Koettiin, että homoseksuaalien on ehkä helpompi löytää itsensä ja olla mies omalla tavallaan sillä roolijakoja on useita ja normit eivät ole niin tiukat. Heteromiehillä koettiin olevan yksi tapa toteuttaa miehisyyttä ja muu oli ehkä kyseenalaista.

Hauska huomio oli se, että tietokoneen ja tekniikkalaitteiden korjaaminen on korvannut auton ja moottorisahojen ym. korjaamisen tavan. Mies kokee itsensä selkeästi miehekkäämmäksi jos hän osaa korjata teknisiä välineitä. Tämä oli hyvä kuulla, sillä ymmärrykseni mukaan, miehen on koettava itsensä tarpeelliseksi, jotta hän voi olla perheen pää. Nykyään kun autoja on hankala kotona korjata ja suuri osa ihmisistä asuu kaupungeissa, on korjattavat asiat vähentyneet ja miessukupolvi kriisissä tarpeettomuutensa tähden. Voisiko tästä johtua se viha ja turhautuneisuus, joka kumpuaa pääsääntöisesti miehistä kulttuurista huolimatta?

Keskustelu päättyi siihen että kokosimme muutamia sanoja siitä, mikä on ihannemies:

  • Rehellinen vastuunkantaja, kallio johon voi luottaa
  • Rauhallinen, harkitseva, toimeen tarttuva
  • Kantaa vastuun perheestä tasa-arvoisesti
  • Käytännönläheinen, ottaa asioista selvää, opettelee ja kannustaa perhettä oppimaan

//

From the Father’s Hand – first day of the project part 1/2

We met at 11 am in my studio in Hämeenlinna. We started by doing an association exercise in a circle. Each had to say one word to describe a man.
We went around a few times, with me and Elina taking part as well.

Words that came up:
Banana, hair, paid work, strength, father, underpants, dictator, driving, beards, beer, interesting, cap, hick, sweat, job, balls, confidence, sauna, rowboat, axe, shit, hammer, sports, decision, power, Onslow (shout out to all the Keeping Up Appearances fans), fixing and dirt.

The next association exercise handed on masculinity itself. The words that came up were:
Tools, work, responsibility, sports, low voice, beard, strength, balls, beer, action, fearless, calm, innuendo, big feet, humour, guitar, leadership, and hard work.
The last word association exercise was about words that describe feminine or unwanted personal qualities:
procrastination, high voice, long hair, sweet tooth, small hands and feet, emotionality, using car indicators, tea drinking, humanism, civilian service (in contrast to military service, which by the way is a national standard for Finnish men), diet, conflict avoidance, being a libtard, gardening, lack of confidence, nurturing, being a mother-hen, being super-hygienic, obsessive hand-washing, role uncertainty, insect phobia, crying, need for order and fear of using their voice.

Each word association was pretty predictable, as norms surrounding masculinity are very strong. I noticed myself becoming sad seeing we all have ready-set molds to conform to. It would be great if future generations could freely and confidently choose either military or civilian service, become a social justice warrior or leave it. All choices should be made because of freedom, not out of fear, anger, anxiety or expectations.

Following these exercises, we had a free discussion on the topic. What arose was that masculinity is still firmly associated with army, fixing things, self-determination, and a dirtiness of sort; motor oil, wood dust and sweat. University education in humanities and reading overall were considered unmasculine.
Something that was more fun to notice, was that fixing computers and tech has replaced the older mechanical masculine skillset of repairing cars and chainsaws. Men feel clearly more masculine when they can fix technological devices. This was good to hear, as how I understand it, men have to feel useful to be the head of the family. Now when cars are becoming more difficult to fix at home and most people live urban settings, things to fix have sharply reduced and created a male generation living in a crisis of uselessness. Could this be the source of some of the anger and frustration that stems from men, regardless of cultural background?

The discussion ended with us putting together a few words to nail down the ideal man:

  • An honest man who bears responsibility, a reliable rock
  • Calm, circumspective, takes action
  • Takes equal amount of responsibility in caring for family
  • Practical, finds out about things, learns and encourages learning in his family

Isän kädestä – nimen taustaa

Mieheyttä käsittelevä projekti nimettiin 2.7.2017, ensimmäisenä kokoontumispäivänä keskustelujen jälkeen. Osallistujat käsittelivät usein mieheksi oppimista, ja keskustelut kääntyivät aina siihen, kuka oli opettanut normeja tai miehisiä taitoja, ja miten.

Osaksi tämä johtunee siitä, että yli puolet osallistujista omaavat pedagogisen taustan, ja he ovat kiinnostuneita uusista ja vanhoista opetus- ja oppimismetodeista.

Se tuo itsessään projektiin mielenkiintoa, sillä oppimista ja opettamista kasvaminenkin on, oli sitten kyse sukupuolisesta kasvamisesta tai ihmiseksi kasvamisesta.

Mielenkiintoisella ryhmällä projektista saa moniulotteisen, vaikka keskustelua on toisinaan vaikea pitää aiheessa. Aina puhutaan asiaa, ja jokainen saa uusia näkökulmia sekä ihmisyyteen, mieheyteen, että mieltä askarruttaviin muihin kysymyksiin.

Isän kädestä -nimi tuli projektin työvaiheessa, ja se liittyi vahvasti käytyyn keskusteluun sekä osallistujien teoksiin.

Ensimmäisissä assosiaatioharjoituksissa jokainen sanoi vuorollaan yhden sanan, joka kuvaa käsitettä ”mies”. Esiin nousi sanoja kuten karvat, viikset, kirves, moottorisaha, sota, hiki, isä, opettaminen, voima.

Sanojen pohjalta kävimme keskustelua, jossa tuli ilmi isoisien ja isien rooli miehisyyden opettajina. Pojille opetetaan miehisiä taitoja, mutta murrosiän kynnyksellä opettaminen hiipuu ja toisinaan lakkaa kokonaan. Ikään kuin lapsi olisi valmis mieheksi.

Eräs osallistujista maalasi kuvan jossa mies, isä, ojentaa pienelle lapselle, pojalle, viikset symbolina mieheyden opettamisesta.

Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen ja oivaltava teos.

Maalauksen lomassa esiin nousi sanonta ”antaa isän kädestä”. Jäimme pohtimaan sanontaa, ja mietimme sen negatiivista painotusta. Miksi isä on se, joka kurittaa lapsia? Miksi isä tai mies on pelottava ja väkivaltainenkin, voimakas ja juro?

 

Mies 1. maalasi isän ojentamassa viikset pojalle.

 

Päätimme nimetä projektin ”Isän kädestä”, sillä haluamme korostaa mieheyttä positiivisena, rauhallisena, voimakkaana, hellänä ja monimuotoisena asiana.

//

From the father’s hand – what’s behind the project name

My male identity project was dubbed on the 2nd of July, after the first day’s discussion. The name could either mean ‘from the father’s hand’, evoking things and skills that are handed down, or either ‘feeling the back of your father’s hand’, which is traditionally considered the standard unit of male child-rearing. My participants talked a lot about learning to become a man and the conversations always turned to who had taught these norms and male skills, and how.
Partly this may have been the consequence of more than half the participants having a pedagogical background and an interest in new and old learning and teaching methods.
This is an interesting part of the project, because growth and education is teaching and learning, whether it means engenderment or personal growth.
This interesting group turns the project very multifaceted, though staying on topic turned out to be difficult, while as discussion brings out new angles and points of view into humanity, manhood and other byzantine questions.

The project name was decided mid-project, based on the preceding discussion and participant pieces.
During the first associative exercise participants had to take turns coming up with words describing manhood, sketching out the concept of man. Words that came up included hair, moustaches, axe, chainsaw, war, sweat, father, teaching, and strength.
Based on these words we had a conversation, where the significance of fathers and grandfathers came out as teachers of male roles. Young boys are taught male skills, yet at the threshold of puberty these lessons come fewer and further between, sometimes ending entirely. As if the child has grown up and is ready to be a man.
One of my participants painted a picture of a man, a father, handing a moustache to a small child, symbolizing the teaching of masculinity.
I thought this was an interesting and insightful piece.

Image:  Man #1 painted a father handing down a moustache to a son

While looking at the image, the phrase ‘feeling the back of your father’s hand’ came up and we started to wonder about the expression and its negative connotations. Why should the father be the one to discipline children? Why should a man or a dad be a scary, violent, strong or a reclusive character?

We decided to name the project From the Father’s Hand, to emphasize maleness as a positive, peaceful, powerful, gentle, and complex concept, which each man (or parent) has their own way of teaching to their offspring.

Isän kädestä – miten idea projektiin syntyi

Mistä projekti Isän kädestä sai alkunsa?

Olen tutkinut muutama vuosi sitten naiseutta omalta kannaltani sekä keskustellen eri kulttuurien ja eri asemassa sekä elämäntilanteessa olevien naisten kanssa. Keskustelut käytiin henkilökohtaisesti, kahden kesken joko verkossa tai kasvotusten. Taidetta emme tehneet yhdessä, ja projekti oli minulle enemmän henkilökohtainen, oman naiseuden ja olemisen selvittämistä varten tehty. Keskustelujen pohjalta tein useita maalauksia, ja samoin ovat syntyneet kaikki teokseni, keskusteluista. Maalaukset linkittyivät myös muihin käsittelemiini aiheisiin, kuten häpeään, luopumiseen, normeihin ja itsensä löytämiseen, eivätkä ne olleet täysin naiseuden kuvauksia.

Tämän muutaman vuoden aikana olen ehtinyt tehdä soveltavan taiteen projekteja ja käynyt muutamia lyhyitä koulutuksiakin aiheesta. Innostuin soveltavan taiteen voimasta ja kyvystä tuoda esiin sellaisia asioita, joita itsen en ehkä pystyisi kuvaamaan yhtä selkeästi ja monipuolisesti. Soveltava taide mahdollistaa myös yhteisön läsnäolon ja tietyn ryhmän kanssa syvällisen työskentelyn, mikä antaa minulle uutta inspiraatiota henkilökohtaisessa työskentelyssäni.

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen kehityksestä ja toiminnasta sekä sukupuolisuudesta ja sen merkityksestä identiteettiin ja minuuteen. Naisen rooli, asema ja muotti on minulle tietenkin tutumpi. Oli mielenkiintoista tutkia omaa naiseutta, sillä en ole koksaan kuulunut perinteiseen naisen rooliin. Olen aina ollut prinsessa mutta hyvin erikoinen sellainen. Sellainen maskuliininen prinsessa, joka on metrin pidempi (ja leveämpi) kuin muut naiset, käyttää kirvestä ja osaa vaihtaa renkaat, moottorisaha ja sirkkelikin luonnistuu, kunhan sen saa ensin päälle..

Kalan perkuusta ja lihan leikkuusta puhumattakaan.

Koska itselleni oli niin hankalaa löytää se kunnioitettava, ihana naiseus, halusin lähte tutkimaan samaa miehisyydestä. Oliko miehillä samoja ongelmia? Mitä jos joku mies ei olekaan sellainen kuin miehen kuuluu? Selviääkö miehet mieskriiseistä, niistä kun ei kukaan puhu? Onko niitä edes? Miten mies ilmaisee sen olon kun on huono hiuspäivä, tuntee itsensä rumaksi tai itkettää joka asia kun on niin heikko ja tyhmä?

Saako mies tuntea? Itkeä, kiukutella, olla ailahteleva?

Onko kaikkien miehien oltava alfauroksia ollakseen oikeasti hyväksyttyjä? Mitä miehisyys vaatii ja mikä tekee miehestä miehen?

Toivon saavani näihin kysymyksiin vastauksen, ja uskon tämän projektin aikana teosten ja prosessin tuovan kaikille aiheesta kiinnostuneille jotain uutta.

Ketkä muodostavat isän kädestä projektin?

Ensimmäisenä päivänä 2.7.2017 paikalla oli tietenkin minä, kuvataiteilija Minttu Saarinen ohjaamassa sekä keskustelua että teosten valmistumista.
Dokumentoimassa ja avustamassa oli Elina, joka auttaa minua tämän kesän työssäni ennen kuin hän lähtee opiskelemaan taidetta itse.

Varsinaiset osallistujat pidän nimettömänä ja kasvottomana, mutta jotakin heistä on hyvä paljastaa.

//

A few years ago, I explored femininity, both from my own point of view, and based on discussions with women from different cultures, life positions and stations. I either had these conversations face-to-face, online or sitting down one-on-one. We never made art together and the project was more personal to me, for figuring out my own femininity and finding out what was at the center of being. I made several paintings based on these conversations – same way all my paintings have started out. These paintings were linked to other topics my work had dealt with, such as shame, resignation, norms and discovering oneself, so they were not exclusively focused on describing femininity.

During these few past years, I have had time to do projects on art applications and even had some short courses on the subject. I was inspired by the power of applying art and the ability to bring out things that I would not have the ability to describe as clearly and diversely. Applied art also makes it possible to create community and work in a profound way with a group, which gives me new inspiration in my personal work.

I have always been interested in personal development and action, as well as gender and its meaning in personal identity. Women’s roles, station and standards are something are familiar to me. It was interesting for me to explore my femininity, because I have never belonged to that traditional role set aside for women. I have always been a princess, but a peculiar one. A masculine princess, nearly three feet taller (nevermind wider) than other women, comfortable with using axes, changing tyres, chainsawing and using circular saws, least once I had them turned on.
Nevermind gutting fish and cutting up meat.

Because it was a hard task for me to find that wonderful, reverent femininity, I wanted to go out and explore the same thing regarding masculinity. Did men have the same problems all along? What if someone is not what a man is supposed to be? Do men get over man crises, since no one is talking about them? Do they exist? How do men express having a bad hair day, feel ugly and feel like crying over everything, feeling weak and stupid?

Is a man allowed to feel? Cry, have a tantrum or get moody? Do they all need to conform to becoming an alpha male to be accepted? What does it take to be a man, and what makes a man a man?
I am hoping to dig some answers to these questions, and I think this project and these pieces should give something new to everyone interested in these questions.

Isän kädestä – projekti mieheydestä

Karvaa, hikeä ja voimaa? Mitä mieheltä odotetaan, ja millaisen roolin mies saa ottaa?

Soveltavan taiteen projektini ”Isän kädestä” aloitettiin eilen 2. heinäkuuta. Projekti tutkii mieheyttä ja miehen asemaa ja roolia tämän päivän Suomessa. Kanssani projektiin osallistuu ryhmä, johon kuuluu viisi erilaista miestä, joiden kanssa kokoonnumme noin kerran kuussa, ja käsittelemme tärkeää aihetta keskustellen ja tehden sen pohjalta taidetta monimuotoisesti.

Ensimmäisessa tapaamisessa esille nousivat erityisesti suhteet vanhempiin ja isovanhempiin. Mietimme, mitä isät ja isoisät sattuvat tai valitsevat opettaa poikalapsille, jatkuuko opetus aikuisikään ja miten se vaikuttaa lapsen kasvuun pojaksi ja mieheksi, ja voiko lapsi opettaa isäänsä.

Tästä ajatuksesta projekti myös sai nimi-innoituksensa.

Keskustelujen jälkeen osallistujien mielikuviin aiheesta oli syntynyt muun muassa viikset, puunpöly ja käsillä tekeminen, tupakansavu, liikunta, sauna ja alkoholi. Työhuoneella jokainen työsti ajatuksistaan omat teokset piirtäen, maalaten tai kuvakollaasiksi.

Projektin töitä tullaan toivottavasti näkemään myös näyttelyssä projektin päätyttyä puolen vuoden kuluttua. Sitä ennen saamme tehdä yhdessä todella hienoja töitä.

Kiitos osallistujille, jotka taidetaustan puuttumisesta huolimatta heittäytyivät rohkeasti mukaan projektiin!

Kami valvoo teoksen syntyä