https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuvataiteilija-minttu-paatti-noudattaa-naistenlehden-vinkkeja-useiden-kuukausien-ajan-havainnot-yllattivat-ei-siina-jaanyt-aikaa-edes-ajatella/8166928?fbclid=IwAR378qPfUMUmNj7AKofs3fQcEi-J56pQtiHGwJdJRAMpbSR4X0TkBoN52u8#gs.4ukp7g

I lived 9 months as females magasine sais. I followed all the instruction from the magazines from eating, drinking, talking, what movies to watch and how to look. This 9 month period was part of a project 2Is fat lady allowed to dance?” .

I learned to smile, to pose, to talk and to like the things it told me to. I lived 9 months someone else´s  life. I lived as I felt I was supposed to. After this 9 month I was confused. I had been brainwashing myself for almost a year. I hated myself. I wanted better lips, better body, bigger eyes, children, family, husband, even a relationship.

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006708463.html

I wrote here about the topics the magazine gave me.

https://myskiimpi.blogspot.com/2020/02/

This is the firts text from feb 2020 in myski-impi blog.

Aloitin tänään Saako lihava nainen tanssia? – projektiin liittyvän teoksen, jossa noudatan orjallisesti Me Naiset -lehden ulkonäkö ja laihdutus vinkkejä. Luen myös jokaisen tekstin huolellisesti ja pyrin omaksuman lehden maailman niin hyvin kuin vain pystyn.
Lähtötilanne on se, että en ole lukenut kauneusvinkkejä, meikkausoppaita tai käherrystutoriaaleja sitten teinivuosien. Olen käynyt kampaajalla kerran viimeisen 25 vuoden aikana ja se tapahtui n. 17 vuotta sitten.
Muotimaailmasta en ole ollut koskaan kiinnostunut ja pääasiassa pukeudun kimonoon, turbaabiin ja kierrätys ”silkki”mekkoon sekä maihareihin tai talvitossukoihin. Housuja olen käyttänyt joskus kymmenen vuotta sitten, tässä tapauksessa en laske kotona mekon kanssa käytettyjä housuja.
En ole katsonut telkkaria vuosiin, en seurannut suomalaisia julkkiksia tai muutenkaan populaarikulttuuria. Olen keskittynyt taidemaailmaan ja jättäytynyt hyvillä mielin omaan kulttuurikuplaani, johon ei kuulu näyttelijöiden, muusikoiden tai ohjaajien nimien tai kasvojen tunnistus saati se, kenen kanssa kukakin milloinkin seurustelee.
Näistä lähtökohdista aloitin itseni altistamisen naistenlehtien maailmaan. Tavoitteenani on nähdä kuinka se vaikuttaa elämääni, ulkonäkööni, toimintaani, ajatteluun ja kaikkeen mitä pidän mielenkiintoisena.
Tänään kun avasin lehden, otin muistiinpanovälineet mukaan esiin ja omistin suuren muistikirjan tätä tarkoitusta varten.Kirjasin ylös kaikki minulle uudet asiat, mielipiteet, vaikuttajat ja vinkit. Pääsin sivulle 14 ja olin aivan uuvuksissa, jokainen sivu oli täynnä uutta asiaa.Kuka ime on Phoebe Waller-Bridge – Luova nero? Mitä näyttelijä Helmi-Leena Nummela on tehnyt ja kuka ihme on hänen poikaystävänsä.Näihin sain tietysti jonkinlaisen vastauksen jo lehdestä mutta heitä esiteltiin niin tuttavallisesti, että oletan heidän tietämisensä olevan normaali.
No, minusta oli ihan jännittävää lukea heistä tekstiä. Ihan kuin teksti olisi voinut kertoa naapurin Marjasta, kenestä vaan, olettaen, että mehän jo tunnetaan. En ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä julkkisasiaa, että miten voi kuvitella tuntevansa jonkun, jonka on nähnyt tekevän jotain niinkuin näytelleen jossain.Että, sillä logiikallahan me tuntisimme kaikki ohikulkijat joiden kasvot sattuisimme muistamaan.. Veikkaan, että tämä mielipide muuttuu tämän yhdeksän kuukauden aikana ja parin lehden jälkeen tuskin enää tarvii tehdä muistiinpanoja siitä kuka kukin on ja kenen kanssa.
Illalla katson Yle Areenasa Fleabag – sarjaa ja hbo:lta Killing Evaa, koska täytyy tutustua Phoebe Waller-Bridgeen. Huomenna jatkan lehden parissa.
Niin.. pelottavinta oli, että lehdessä vinkattiin pukeutumaan farkkuhaalareihin ja siniseen kauluspaitaan. Koitan löytää tänään jotain vastaavaa päälleni, ainakin samoissa väreissä. Julkaisen illalla myski-impi instaan kuvia.
Kylä vähän pelottaa tämä, mihin ihmeeseen olen ryhtynyt.